Kerkythea

Kerkythealla renderöity ja SketchUpilla tehty olohuone/oleskelutila.

Oopperan Kummitus

Oopperan Kummitus on Joel Schumacherin ohjaama elokuvaversio Andrew Lloyd Webberin ja Charles Hartin musikaalista. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2004. Pääosia näyttelevät Gerard Butler ja Emmy Rossum.

Tarina on kertomus jossa "Oopperan Kummitus" eli oopperatalon kellareissa asuva mies rakastuu nuoreen sopraanoon, Christineen. Oopperaan saapuu Christinen lapsuudenihastus, varakreivi Raoul. Kummitus on musikaalinen nero ja haluaa saada Christinen parrasvaloihin, sekä itselleen keinolla millä hyvänsä; kiristämällä ja pelottelemalla oopperan väkeä.

Elokuvan lavasteet ovat enemmän kuin hienot. Kaikki mitä elokuvasta löytää on lavastettua; niin teatteri, hautausmaa kuin teatterin julkisivu. Lavasteet on rakennettu suuriin halleihin Englantiin.

Oopperatalon julkisivun alaosa on rakennettu studioon ja yläosa toteutettu tietokoneella pienoismallia apuna käyttäen. Lavasteeseen on mallina käytetty Palais Garnieria. Aukiolle on lavastettu muutamia kojuja, mutta tausta on toteutettu pääosin fondin avulla.

Sokerilasista valmistettu kattokruunu.

Kummituksen luolan holvi

Oopperan takaosa on useakerroksinen puinen kyheäelmä, josta löytyy monta eri työpistettä.
Oma suosikkilavasteeni oli teatterin katsomo upeine maalauksineen, punaisine penkkeineen ja kultakoristeineen.
Katsomon katseenvangitsijan roolissa toimii kuitenkin kattokruunu. Kuvauksia varten kattokruunusta on tehty kolme versiota:
1. Oikeasta kristallista tehty, jota käytettiin värillisissä kohtauksissa.
2. Mustavalkokohtauksissa käytettiiin sähkövaloilla toimivaa kruunua.
3. Katosta putoava kruunu on sen sijaan valmistettu sokerilasista. Kruunu pudotettiin oikeasti katosta, joten tämä kohtaus on kuvattu kerralla.

Oopperassa kun ollaan, täytyy sielläkin olla lava lavasteineen. Lavasteet ovat pääosin liikuteltavia, kevyitä osia, esim. maalattuja seiniä ja fondeja.


Toinen suosikki lavasteeni oli kummituksen luola. Luola sijaitsee oopperan kellarissa ja sinne mennään veneellä holvia pitkin. Vene kulkee oikeasti kiskoilla, jotka on piilotettu veden alle. Holvissa on suuria veistoksia, paljon peilejä ja kynttilöitä.
Luolan seinät on pyritty saamaan mahdollisiman paljon luonnonkiven näköiseksi, jossa on onnistuttu hyvin.
Lisärekvisiittana toimii useat kynttilät, peilit, paljon verhoja, sekä urut, joita kummitus soittaa.

Hautausmaa on myös melko vaikuttava näky. Veistokset ja hautakivet on saatu näyttämään aidoilta ja vaikuttavilta. Taustalla todennäköisesti on käytetty fondia, mutta maalausta ei taustalla huomaa, tekolumen ja savukoneen savun tuoman tunnelman takia.
Hautausmaalle on saatu oikea tunnelma lehdettömien puiden, hautakivien ja taustan avulla ja kokonaisuus on hieno.

Elokuvassa ei ole säästelty lavastuksessa. Kuvaukset toteutettu kahdeksalla eri lavalla Pinewood Studioilla. Tietokoneella on lisätty pieniä kohtia elokuvaan ja täydennetty lavastusta.

Elokuva oli miellyttävä katsella ja tarina oli mukava.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Elokuva oli miellyttävä katsella
+ Musiikit
+ Lavasteet olivat kauniita ja hyvin toteutettuja

- Joissain kohtaa lauseiden laulaminen ärsytti.

Saksikäsi Edward

Saksikäsi Edward on Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990. 

Elokuva kertoo  Edwardista, jolla on käsien tilalla sakset. Edward asuu goottilaistyylisessä kartanossa, jonne eksyy Avon-nimiset meikkiyhtiön myyjä Peg Boggs. Peg löytää Edwardin istumasta nurkasta ja vie tämän kotiinsa. Edward yrittää elää tavallista elämää, tavallisten ihmisten kanssa, mutta huomaa olevansa erilainen ja tahtomattaan aiheuttaa toisille haavoja saksillaan. Samalla hän rakastuu perheen tyttäreen Kimiin.

Elokuva on kuvattu Burtonin elokuvista tutuiksi tulleessa lähiössä, jonka samankaltaisessa versiossä hän on itse viettänyt lapsuutensa. Elokuva kuvattiin lähiössä, joka on oikeasti olemassa Floridassa. Kun kuvaustiimi siirtyi alueelle kuvaamaan, saivat talojen asukkaat kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä evakkoon kolmeksi kuukaudeksi. Elokuvaa varten lavastaja Tom Duffield maalautti kaikki talot uudelleen luomaan sitä tiettyä henkeä.

Edwardin linnasta on tehty Floridaan julkisivu, mutta kaikki muut linnakuvaukset on kuvattu Kaliforniassa Foxin studioilla. Studioon linna on rakennettu realistisessa koossaan.
Linnan pihamaalla näkyy myös Edwardin intohimo "käsitöihin".
Linnan sisällä huomion kiinnittivät epäsymmetriset rappuset, jotka oli toteutettu upeasti.

Elokuvassa nähtäviä talojen edessä olevia puskia oli mielenkiintoista katsoa lavasterakentajan silmin. Ihan alussa puskat olivat harvoja ja muutaman metrin kokoisia, mutta Edwardin leikkelyiden jälkeen ne olivatkin tiheitä ja kolmisen kertaa isompia. Yllättäen myös joka pihaan ilmestyi puskista taiottuja taideteoksia. Itse pensaat oli rakennettu kanaverkosta, jonka päälle oli ladottu pensaiden lehtiä muistuttavia aineita.

Edward veistelee myös jääveistoksia. Veistosten teosta lentävä lumi on oikeasti muovin ja glitterin sekoitusta, mikä on melko aidon näköistä. Jotta kaikki jääveistokset on saatu säilymään, on pitänyt käyttää Floridassa sijaitsevaa suurta kylmiötä.
Elokuvan loppukohtauksessa Edwardin veistellessä jäästä patsastaa, huomaa että veistos on valmistettu läpinäkyvästä muovista.

Elokuva oli mahtava. En ole ennen kyseistä leffaa katsellut ja ihmettelen miksi. Erittäin loistava katselukokemus. Muutama kyynel siinä silmäkulmaankin tuli.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Erittäin koskettava elokuva
+ Saa ymmärtämään, että jokainen on erilainen ja hänet pitää omana itsenään hyväksyä
+ Edelleenkin Johnny Depp
+ Burtonin ohjaus

- Pastellisävyiset talot... Iu.

Showtime

Showtime on Tom Deyn ohjaama, vuonna 2002 ilmestynyt toimintakomedia, jonka pääosissa ovat Eddie Murphy ja Robert De Niro.

Elokuva kertoo kahdesta poliisista jotka päätyvät tosi tv-sarjaan "Showtime", jossa seurataan poliisien arkea. Toinen heistä, Trey Sellars (Murphy) on hyvinkin innokas sarjaan, mutta hänen parinsa Mitch Preston (DeNiro) on erittäin vastahakoinen, mutta suostuu sarjaan, koska pelkää joutuvansa oikeuteen ammuttuaan televisio-ohjelman kameran.

Elokuvassa ei ole juurikaan käytetty mitään rakennettuja lavasteita.

Elokuvan alussa oli lavasteisiin rakennettuja lavasteita, kun Sellars hakee poliisin roolia sarjaan.
Myös muutamaan otteeseen vilahtava poliisiasema oli melko tyypillinen jenkkien poliisiasema: sälekaihtimet ja pöydät jotka notkuivat laatikoita ja tuhansia papereita.

Selkeä lavaste oli myös asemessujen katossa oleva kookas tulostaulu. Kun tulostaulun tippumista alettiin kuvata lähemmin, huomaa että ketju jolla pömpeli on katossa kiinni oli muovia. Muovi ei oikeasti kestäisi niin suuren kappaleen massaa ilmassa.

Elokuvan piristys oli Prestonin kotiin rakennettu keramiikkapaja. Raavas poliisi harrastamassa savenvalua tuo väkisin hymyn huulille :)


Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Ihan ok elokuva, vaikkakin hieman väkisin tehty
+ Pääkaksikko on loistava

- Hieman väkisin tehty

Ed Wood

Ed Wood on Tim Burtonin ohjaama vuonna 1994 ilmestynyt mustavalkoelokuva. Elokuva kertoo kulttiohjaaja Edward D. Wood Jr.:sta, joka tunnetaan myös nimellä Ed Wood.
Ed Woodia näyttelee Johnny Depp ja Bela Lugosia näyttelevä Martin Langau sai suorituksestaan parhaan sivuosan Oscarin.
Päälavastajana on ollut Tom Duffield, joka on toiminut muissakin Burtonin elokuvissa lavastajan roolissa.

Elokuvan tähti

Ed Wood on ohjannut kymmeniä kauhu-, tieteis- ja lännenelokuvia, joista tunnetuin on Plan 9 from Outer Space. Wood on myös tunnettu trasnvestiitti, jonka erityisenä mieltymyksenä oli angora.

Jo elokuvan alussa paljastuu Ed Woodin mielihalu pukeutua naiseksi. Hänen naisystävänsä hoksaa tällöin mihin hänen angoraneuleensa ovat kadonneet.
Elokuva kertoo elokuvien teosta, joten elokuva on linjaa lavasteita lavasteissa. Itse elokuvaan tehdyt lavasteet olivat uskottavia, mutta lavasteiden lavasteet olivat lähinnä naurettavia ja törkeitä.

Lavastuksista hienoin oli omasta mielestäni Bella Lugosin talo, jonne oli kerätty Dracula-aiheisia maalauksia, patsaita, pystejä ym. Tosin nojatuolin vieressä hyllyllä oli aidon ja realistisen näköinen ihmispääkallo, mutta sen vieressä nopeasti vanerista kyhätty "kirves".

Bella Lugosi ja törkeä kirves.

Elokuvan loppupuolella nähtävä hautausmaa oli myös naurukohtauksia aiheuttava. Hautakivet kaatuilivat pienestäkin kosketuksesta, maata esittävä matto taas rypistyi niin, että näyttelijät kompastuivat siihen. Ed Woodin mukaan yksityiskohdista ei pidä välittää, vaan suuret linjat ovat tärkeämpiä.

Mustavalkoista elokuvaa kuvatessa ja lavastaessa on otettava huomioon lavastuksessa; kontrastit. Miten lavastuksen sininen väri näkyy harmaana? Entä sininen? Jokaisesta kohdasta on otettu polaroid kuvia, jotta nädään toimiiko kontrastit.
Myös lavastelavasteet olivat suuri haaste. Lavastaja Tom Duffied teki suuren työn, koska halusi elokuvaan juuri samat tapetit mitä oikean Ed Woodin elokuvissa.
Elokuvassa vilahtaa ufoja muutamaan otteeseen. Tom Duffing rakasti niitä ja halusi tuoda ufoja elokuvaan, mm. lamppuihin. 

Jo trailerissa kuin elokuvassakin vilahtaa 50-luvun Hollywoodin pienoismalli. Jotta kaikki tunnetut maamerkit saatiin kuviin, täytyi kaupunkia yhdistellä sieltä täältä ja vähän tuolta.

Näyttelijöille ehkä epämiellyttävin kuvauskohtaus on ollut kohtaus, jossa on käytetty yli 4500 kiloa lihaa. Näyttelijät ovat joutuneet tekemään roolisuorituksen teurastamossa +2:den asteen lämpötilassa, jotta lihat eivät pilaantuisi.


Itse elokuva oli mielenkiintoinen ja siitä sai kuvan, että aina pitää jatkaa ja yrittää uudestaan, huolimatta vastoinkäymisistä.


Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Mielenkiintoinen elokuva
+ Johnny Depp
+ Sanoma, että pitää jatkaa ja yrittää uudelleen, vaikka välillä menisikin reisille koko homma.

- Värien kanssa elokuva olisi voinut olla vielä "hienompi"

Abobe Illustrator

Tälläistä jälkeä atk-tunnilla saatiin aikaiseksi Abobe Illustrator ohjelmalla. Mukavan oloinen ohjelma, mutta vaatii totuttelua jonkin verran.

Yölento

Yölento on vuonna 2005 julkaistu yhdysvaltalainen elokuvatrilleri. Elokuvan on ohjannut Wes Craven ja käsikirjoittaja on Carl Ellsworth. Pääosissa nähdään Rachel McAdams, Cillian Murphy ja Brian Cox.

Lisa Reisert on matkalla Dallasista Miamiin yölennolla. Hänen vierustoverinaan on mukavan ja sulavan oloinen, mutta avoimesti flirttailevan Jackson Rippner. Rippner paljastuu lennon aikana murhaajaksi ja joka tarvitsee Lisan apua erään poliitikon murhassa. Ja jos Lisa ei auta, hänen isänsä tapetaan.

Elokuva olisi ollut todella vaikea ja ahdas kuvata oikeassa lentokoneessa, joten kuvauksissa käytettiin eri koneiden osia, jotka koottiin liikuteltavaksi lentokoneeksi. Muunmuassa irrotettava katto mahdollisti kuvauksen ylhäältä. Lentokone kasattiin lavan päälle, jonka alla oli ilmatyynyjä, jotka mahdollistivat turbulenssikohtauksien kuvaamisen. 

Lentokoneen vessa oli todella pieni jo yhdelle henkilölle, saatika kun kyseiseen metri kertaa metri tilaan änki kaksi näyttelijää ja kuvausryhmä. Joten parhaimmaksi ratkaisuksi koettiin se, että kopperosta tehtiin katosta avonainen ja kamera laskettiin reiän kautta koppiin, jolloin näyttelijöille tuli hieman enemmän tilaa.


Elokuvan lopussa on kohtaus, jossa hotellihuone räjähtää. Räjähdys on toteutettu studiossa, jossa stuntmiehet tekivät kohtauksen. Kohtausta kuvatessa ainoastaan kamera- ja stuntmiehet saivat olla lavasteessa. Kohtaus on kuvattu yhdellä kertaa ja lavasteet räjäytetty tasan kerran ilmaan. Räjähdys on realistisen näköinen, tosin katosta tippuvat palaset tippuvat kokonaisina.

Elokuva oli mielenkiintoinen katselukokonaisuus. Vaikka kyseessä olikin psykologinen trilleri, jopa minä tykkäsin siitä.

+ Kuvaus ja lavasteet hyvin onnistuneet
+ Rippnerin silmät, vaikka muuten äijä onkin ruma kuin patalappu
+ Jopa tälläinen vilkkaan mielikuvituksen omaava henkilö pystyi elokuvan katselemaan, ilman viikon jälkiseurauksia

- Jokaisessa iskussa, jossa Lisa yrittää kolkata Rippnerin, hän ilmoittaa ensin olevansa miehen takana ja kun uhri katsoo hän lyö, jolloin isku pystytään estämään.
- Räjähdyksessä kattopalat tippuvat melko törkeännäköisesti kokonaisina paloina.

Pirates of the Caribbean: Mustan Helmen Kirous

Pirates Of The Caribbean: Mustan Helmen Kirous on vuonna 2003 ilmestynyt seikkailuelokuva. Elokuvan on ohjannut Gore Verbinski ja tuottanut Jerry Bruckheimer. Elokuva kuuluu Pirates of the Caribbean-sarjaan ja on sen ensimmäinen osa.
Elokuvan pääosissa esiintyvät Johnny Depp, Geoffrey Rush, Orlando Bloom ja Keira Knigthley.

Elizabeth ja medaljongi

Elokuva alkaa Elizabeth Swannin purjehtiessa Englannista Karibialle. Elizabeth huomaa meressä pojan kelluvan lautan päällä ja miehistö nostaa pojan laivaan ja pelastettu esittelee itsensä Will Turneriksi. Hän kantaa kaulassaan kultaista riipusta, joka on merirosvojen medaljonki ja Elizabeth anastaa tämän itselleen, jotta Will ei paljastuisi merirosvoksi. Koru paljastuu myöhemmin yhdeksi Cortézin 882 kultaisesta medaljongista, joita Mustan Helmen miehistö jahtaa.

Elizabeth putoaa pyörtyy juhlassa ja putoaa veteen, jolloin koru kutsuu Helmen miehistön paikalle. He hyökkäävät Port Royaliin saadakseen korun itselleen, jolloin Elizabeth valehtelee sukunimestään ja pyttää sovintopuhetta. Elizabeth joutuu laivalle ja huomatessaan miehistön halajavan medaljongia, hän päättää vaihtaa korun siihen, että Helmi purjehtii pois Port Royalista ja jättää kaupungin rauhaan. Neuvottelussa ei kuitenkään käsitelty hänen palauttamistaan ja hän jää alukselle.

Kun Elizabeth katoaa, lähtee Will Turner etsimään ja pelastamaan häntä. Will ei saa vakuutettua kommodori Norringtonia lähtemään avuksi, joten hänen ainoa toivonsa on Port Royaliin saapunut tunnettu merirosvokapteeni Jack Sparrow.

Tästä alkaa seikkailu, johon kuuluu paljon menoa ja meininkiä, taisteluita, kanuunoita, yksi pieni ja rasittava apina, pahamaineiset Karibianmeren merirosvot ja monta muuta käännettä.

Elokuvan luultiin tuottavan huonosti, mutta ilmestyttyään elokuva tuotti yhteensä 653 miljoonaa dollaria. Elokuva on saanut myös 26 palkintoa ja 68 ehdokkuutta. 

Musta Helmi

Rakennettuja lavasteita on käytetty ainakin laivoihin, aarreluolaan sekä linnoitukseen.

Mustasta Helmestä on elokuvaa varten rakennettu useita versioita. Purjehduskelpoinen, merellä tehdyisä kuvauksissa käytetty laiva rakennettiin proomun päälle. Toinen täysikokoinen laiva rakennettiin suureen halliin Long Beachille. Alus purjehti usein yöllä tai sankassa sumussa, joka oli vaikea kuvata ja toteuttaa merellä, joten nämä kohtaukset on kuvattu hallissa. 

Kaikista elokuvan purjelaivoista rakennettiin pienoismallit, koska jotkin elokuvan kohtaukset olivat liian vaarallisia kuvata oikeilla laivoilla.

Taustalla näkyvä seinä on valmistettu betonista ja vanerista

Port Royalin linnoitus on myös täyttä lavastetta. Linnake on rakennettu tuhansista palasista betonia ja vaneria. Jälki on uskottavan näköinen, eikä muureja ja linnoitusta uskoisi lavasteeksi.

Aarreluola, jossa Cortézin 882 kultaista medaljongia sijaitsevat on myös lavastetta. Tätä lavastusta ei ole toteutettu niin uskottavasti, kuin linnoitusta, esim. luolan katossa olevat tippukivet ovat tönkön ja puisen näköisiä. 

Ylläolevassa kuvassa näkyy paremmin yksi Cortézin 882 kultaisista medaljongeista. Täysin vastaavia kopioita tehtiin elokuvaa varten noin tuhat kappaletta. 

Pirates of the Caribbean:  Mustan Helmen Kirous (+ koko sarja) on yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista ikinä. Suosittelen jokaiselle kyseistä elokuvasarjaa katseltavaksi.

Elokuvan plussat ja miinukset: 

+ Johnny Depp ♥ 

+ Hahmot, varsinkin Jack Sparrow omalaatuisen luonteensa kanssa

+ Musiikit

+ Lavasteet ovat realistisia ja uskottavan näköisiä

+ Tarina

- Miinuspuolia en tästä keksi mitään muuta kuin sen että elokuva on liian lyhyt.

Piirroksia

Piti tänä sateisena sunnuntaina kirjoitella elokuva-arvosteluja, mutta koko tekstin tuottaminen tökki ja pahasti, joten tartuin lyijykyniin ja piirtelin.

Kohteeksi pääsi Pirates of the Caribbean-elokuvasarjasta tuttu kapteeni Jack Sparrow.

Se nyt taas ei ottanut onnistuakseen.. Piirtämisen aikana tuli viisituhatta kertaa fiilis, että kiskaisen kynät seinään ja hautaudun peiton alle vuodeksi.

Testasin myös nopeasti (viidessä minuutissa) noita uusia akvarellivärejä. 

Kaksipäisen Kotkan Varjossa

Kaksipäisen Kotkan Varjossa on Timo Koivusalon ohjaama elokuva. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi oli vielä Venäjän vallan alla.

Elokuva kertoo Suomen kansalaisten vapaushaaveiden symboliksi nousseesta runoilijasta Aaro Mantereesa (Mikko Leppilampi), joka joutuu vainotuksi vastustaessaan venäläistämissuunnitelmia. Kaupunkia, johon tarina sijoittuu, pitää hallinnassaan päättömästi valtaa käyttävä venäläisten joukkojen komentaja, joka asettaa Aaron rakastetun Saaran (Helena Vierikko) valinnan eteen saadakseen runoilijan vankilaan.
Ohjaajan sanoin, elokuva on tarina siitä kuinka sanoilla voidaan käydä sotaa aseita vastaan ja kirjoittaa historian uudelleen. Toivosta, joka on yhtä väkevää kuin rakkaus ja yhdessä niitä on vaikea nujertaa.


Lavastealue oli vajaan hehtaarin kokoinen ja noin 9 metrin korkuista lavasteseinää oli yli 400 metrin verran.Elokuva on kuvattu pääosin Satakunnan Nakkilassa sijaitsevassa Villilän tv- ja elokuvakeskuksessa. Keskuksen pihalle rakennettiin Suomen suurin ulkolavaste, täydellisesti 1900-luvun alkuun sopiva kaupunkikeskus. Ulkolavastealue sisälsi mm. torin suihkulähteineen, kaupungintalon, erilaisia kauppoja, krouvin, leipomon ja poliisitalon.
Lavasteista vastasivat lavastaja Pentti Valkeasuo ja lavastemestari Markku Myllymäki, joiden johdolla 20 henkinen porukka tekivät töitään.

Torin rakennusta

Kun on kyse näin suuresta lavasteesta, melko usein katsojakin huomaa, että nyt ollaan lavasteissa. Torikeskus on valtava operaatio ja vaikka hienot lavasteet ovatkit, se aitous jäi puuttumaan rakennuksista. Sisätilat (mm. krouvi, leipomo) olivat taasen uskottavia lavastuksia.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Musiikit
+ Tarina

- Hieman tönkkö näytteleminen (Vesa-Matti Loiri on tosin poikkeus)

Alien - kahdeksas matkustaja

Alien - kahdeksas matkustaja on Ridley Scottin ohjaama kauhu-, tieteis- ja scifielokuva. Elokuva on ilmestynyt vuonna 1979 ja Alien-sarjan ensimmäinen osa, sekä voittanut Oscar-palkinnon parhaista erikoistehosteista.

Alien-hirviön on suunnitellut sveitsiläinen kuvataiteilija H.R. Giger ja se kuuluu kauhuelokuvien tunnetuimpiin hirviöhahmoihin.

Alien kiinnittyneenä miehistön jäseneen

Elokuvan alussa rahtialus Nostromo vastaanottaa hätäsignaalin tuntemattomalta planeetalta ja suuntaa aluksen keulan kohti planeettaa. Laskussa alus vaurioituu ja tätä korjatessa, pieni ryhmä lähtee tutkimaan signaalin lähettänyttä kohdetta.
Ryhmä kohtaa tuntemattoman elämänmuodon, joka kiinnittyy erääseen joukon jäseneen. Ryhmän ainoa mahdollisuus on tuoda vieras eliö mukanaan alukseen. Aluksen miehistö huomaa pian, että eliö on erittäin nopeasti kasvava ja lähes mahdoton tappaa.


Elokuva on toteutettu nopealla aikataululla budjetin ollessa pieni, sekä 20th Century Foxin painostaessa aikataulun pitävyyttä. Suurimmaksi osaksi kohtaukset on kuvattu Shepperton Studioilla Lontoossa, pienoismallikuvaukset on taas kuvattu Bray Studioilla Water Oakleyssä. Planeetat ja alukset on kuvattu pienoismalleja apuna käyttäen.

Nostromo laskeutumassa planeetalle

Elokuvasta löytyy kolme päälavastetta: Nostromo avaruusalus, planeetan pinta ja planeetalle haaksirikkoutunut avaruusalus. Lavasteita on ollut rakentamassa 200 työmiestä ja teknikkoa. Planeetan pinnan rakentamiseen on käytetty hiekkaa ja savea tuhansia kiloja. Avaruusalus Nostromon laskeutumisalusta on rakennettu oikeasti 18 metrin kokoiseksi, mutta ohjaajan mielestä tämä ei ollut vielä tarpeeksi suuri. Joten kuvauksessa hänen ja kameramiehen lapset puettiin pieniin avaruuspukuihin, jotta avaruusalus saatiin näyttämään suuremmalta.

Jos jokin kohta elokuvassa on onnistunut, on se avaruusaluksen sisus. Nostromo on juuri sen näköinen, miksi avaruusalus kuvitellaan. Paljon johtoja, vilkkuvia valoja, nappuloita, tietokoneruutuja, katkaisijoita, oviaukkoja, omituisia sänkyjä, putkea, ritilää, koukkua ja monta muuta erilaista nippeliä.

Alienin pesä on Gigerin toiminnasta suunniteltu orgaanikseksi, vastakohdaksi Nostramolle ja sen tekniselle ulkonäölle.

Itse pääpiru, Alien nähtiin monessa eri muodossa elokuvassa. Ensin mustekalamaisena eliönä, joka kiinnittyy miehistön jäsenen kasvoihin.
Toisena hieman koomisen näköisenä otuksensa Alien repeytyy ulos miehen rinnasta ja erittäin nopea juoksu pöydän halki.
Täysikokoiseksi kasvanut Alien on mieleenpainuvin (hyvällä tai pahalla) ja pelottavin versio eliöstä. Alienilla on suippo kallo, jossa on 900 liikkuvaa osaa, sekä kasvojen muotoiluun on käytetty ihmisen pääkalloa. Elokuvassa Alienia esittää 218 cm pitkä Bolaji Badejo.

Ensimmäisellä katselukerralla katselin tämän elokuvan sormien takaa; inhoan nimittäin kauhuelokuvia ja liian vilkkaan mielikuvituksen ansiosta en pysty katselemaan kauheita jännityselokuvia. Mahdollisesti katselisin tämän uudelleenkin, koska nyt jo tietää mitä tapahtuu.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Lavastus hienoa, erityisesti avaruusalus
+ Alien hienosti toteutettu

- En tykännyt kauhusta/säikyttelystä
- Alienin repeytyessä miehen rinnasta kohtaus ei ollut aidon tuntuinen, kun käsinukke vilistää hieman liian nopeaan pöydän yli.

Amélie

Amélie on vuonna 2001 ilmestynyt ranskalainen romanttinen komedia. Elokuvan alussa Amélie on kuusivuotias tyttö, joka haluaa isän lähellensä. Lääkäri-isä ei tyttöään huomioi, muutakuin kuukausittaisissa lääkärintarkastuksissa, joissa Amélien sydän hakkaa villisti ja tämä saa isän luulemaan, että tyttärellään on sydänvika.

Aikuisena Amélie on töissä tarjoilijana Les Deux Moulins (Kaksi myllyä)-kahvilassa Pariisissa.
Löydettyään kotoaan pienen, 40-vuotta vanhan peltirasian, alkaa nainen toimia hyväntekijänä. Amélie palauttaa rasian sen kätkeneelle miehelle.
Elokuvan aikana Amélie törmää ihmisten passikuvia keräävään ja kansioon liimaamaan mieheen. Mies pudottaa albumin, Amélie ottaa sen haltuunsa ja alkaa selvittää kuka kyseisen albumin monella eri sivulla esiintyvä mies on. Samalla Amélie rakastuu yhä syvemmin albumin omistajaan ja rakkaustarina voi alkaa..

Elokuva on kuvattu Pariisin lähiöissä, mm. kaupat ja kahvila ovat aitoja kuvauspaikkoja, joista elokuvan jälkeen tuli oikeita turistirysiä. Elokuvan asukkaiden kodit on kuvattu studiossa Saksan Kölnissä.

Les Deux Moulins

Portinvartijan asuntoon ohjaaja oli ottanut mallia oman naapurinsa asunnosta, jonne oli kerääntynyt tuhottomasti erilaisia esineitä. Itse elokuvaan ei haluttu laittaa ihan yhtä paljon tavaraa, kuin mitä mallikappaleesta löytyi.

Kummitusjunakohtaus on myös Saksassa studiolla kuvattu kohtaus. Ulkopuolelta rakennus on tosin täysin oikea huvipuistolaite, mutta sisus on täyttä lavastetta. Omasta mielestä junan "sisustus" oli jollain tapaa teennäinen, eikä oikean kummitusjunan oloinen.

Sateisena syysiltana tai kun itse möngertelee siellä masennuksen pohjamudissa, tämä elokuva menisi hyvin läpi. Elokuva tuo myös fiiliksen, että elämässä pitää pystyä ja uskaltaa ottamaa riskejä.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Musiikit
+ Aidot kuvauspaikat toivat oman viehätyksensä

- Ranskan kieli. Itselle oli vaikeaa yrittää pysyä perässä, kun puhe soljui todella nopeaan ohitse ja samalla piti yrittää lukea tekstitystä

Mamma Mia!

Mamma Mia! on samannimisen musikaalin pohjalta tuotettu, vuonna 2008 ilmestynyt elokuva. Ilmestymisensä jälkeen 14 maan katsotuin elokuva, tuottoisampi kuin moni muu elokuva ja meni mm.Titanicin edelle.

Pääosissa nähdään Meryl Streep, Christine Baranski, Julie Walters, Amanda Seyfried, Dominic Cooper, Pierce Brosnan, Colin Firth ja Stellan Skarsgård.

Elokuva sijoittuu Kalokairille, jossa Donna yhdessä tyttärensä Sophien kanssa pyörittää hotellia. Lapsuutensa ilman isää elänyt Sophie on nyt menossa naimisiin ja äitindä tietämättä lähettää kutsut kolmelle mahdolliselle isäehdokkaalle. Amerikkalainen liikemies Sam, ruotsalainen Bill ja englantilainen Harry saapuvat samalla lentokoneella saarelle, luullen että Donna on heidät kutsunut, ilman harmainta aavistusta oikeasta kutsumuksen syystä. Sophie alkaa selvittämään, kuka näistä kolmesta isäehdokkaasta on hänen biologinen isänsä, joka saattaa hänet alttarille.

Tämä elokuva saa kenet tahansa mukaan meininkiin. Pienenä varoituksena mainittakoon, että elokuvan kappaleet soivat päässä seuraavat neljä viikkoa. 

Suurimmaksi osaksi elokuva on kuvattu studiossa, esim. Donnan pitämä hotelli on täyttä lavastetta, sekä useat pihakohtaukset on kuvattu sisätiloissa. Rantakohtauksiin on tosin käytetty aitoja kuvauskohteita.

Niin talojen sisä- kuin ulkopuolellekin on onnistuttu kopioimaan hyvin kreikkalainen tyyli, väreinä oli käytetty pääosin valkoista ja vaaleansinistä, joka tuo monelle mieleen meren. Ovenkarmeihin ja ikkunanpieliin on saatu se ns. ajan kutina.
Iltajuhlien tanssikohtauksissa oli käytetty melko pieniä lamppuja valaisemaan tanssilattia, mutta yllättäen lattialla näkyykin discomainen valoshow. Myös häiden jälkeisen kohtauksen tunnelma latistuu, kiitos ledvalojen, joista on yritetty saada tähtitaivas.
Ellei tietäisi, voisi kuvitella että elokuva on kuvattu kokonaan aidoissa maisemissa, niin onnistuneet lavasteet ovat.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Hyvät musiikit
+ Uskottavat lavasteet
+ Kohdilleen osuneet näyttelijävalinnat (Pierce Brosnan ♥)

- "Tähtitaivas" latisti melko pahasti kyseisen kohdan tunnelman..

^ Ylempi kappale, koska Brosnan!

Moulin Rouge!

Moulin Rouge! on vuonna 2001 ilmestynyt, Baz Luhrmannin ohjaama elokuvamusikaali.

Musikaali kertoo tarinan kirjailija Christianista, joka rakastuu Moulin Rouge-kabareen näyttelijä-kurtisaani Satineen. Christian kirjoittaa näytelmän "Spektaakkeli spektaakkelin", jota yritetään myydä kabareen omistaja Harold Zidlerille. Christian tapaa Satinen ja esittelee näytelmänsä, mutta ei tiedä, että Zidler on luvannut Satinen rikkaalle Monrothin herttualle, joka on mahdollinen kabareen tuleva rahoittaja.

Moulin Rouge! on voittanut Oscar-palkinnot parhaasta puvustuksesta ja lavastuksesta, mikä ei ole ihme.

Elokuva on kuvattu kokonaan studiossa, eli aitoja kuvauspaikkoja ei ole tässä käytetty.
Kabareen sisustus on loistokas, näyttävä ja häivähdys kuninkaallisuutta on huomattavissa. Pääväreinä tummanpunainen ja kulta tuovat oman loistonsa sisustukseen.

Tässä näkyy elokuvan lavasteiden kauneutta. 

Cinema 4D

Pitkästä aikaa Harrin tunnilla. Tällä kertaa aloiteltiin 3D-mallinnus ja animointiin tarkoitetulla Cinema 4D-ohjelmalla.

Tästä..

...tähän.

Cinema 4D:n jälkeen palattiin tutun ja turvallisen (?) SketchUpin pariin.