Oopperan Kummitus

Oopperan Kummitus on Joel Schumacherin ohjaama elokuvaversio Andrew Lloyd Webberin ja Charles Hartin musikaalista. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2004. Pääosia näyttelevät Gerard Butler ja Emmy Rossum.

Tarina on kertomus jossa "Oopperan Kummitus" eli oopperatalon kellareissa asuva mies rakastuu nuoreen sopraanoon, Christineen. Oopperaan saapuu Christinen lapsuudenihastus, varakreivi Raoul. Kummitus on musikaalinen nero ja haluaa saada Christinen parrasvaloihin, sekä itselleen keinolla millä hyvänsä; kiristämällä ja pelottelemalla oopperan väkeä.

Elokuvan lavasteet ovat enemmän kuin hienot. Kaikki mitä elokuvasta löytää on lavastettua; niin teatteri, hautausmaa kuin teatterin julkisivu. Lavasteet on rakennettu suuriin halleihin Englantiin.

Oopperatalon julkisivun alaosa on rakennettu studioon ja yläosa toteutettu tietokoneella pienoismallia apuna käyttäen. Lavasteeseen on mallina käytetty Palais Garnieria. Aukiolle on lavastettu muutamia kojuja, mutta tausta on toteutettu pääosin fondin avulla.

Sokerilasista valmistettu kattokruunu.

Kummituksen luolan holvi

Oopperan takaosa on useakerroksinen puinen kyheäelmä, josta löytyy monta eri työpistettä.
Oma suosikkilavasteeni oli teatterin katsomo upeine maalauksineen, punaisine penkkeineen ja kultakoristeineen.
Katsomon katseenvangitsijan roolissa toimii kuitenkin kattokruunu. Kuvauksia varten kattokruunusta on tehty kolme versiota:
1. Oikeasta kristallista tehty, jota käytettiin värillisissä kohtauksissa.
2. Mustavalkokohtauksissa käytettiiin sähkövaloilla toimivaa kruunua.
3. Katosta putoava kruunu on sen sijaan valmistettu sokerilasista. Kruunu pudotettiin oikeasti katosta, joten tämä kohtaus on kuvattu kerralla.

Oopperassa kun ollaan, täytyy sielläkin olla lava lavasteineen. Lavasteet ovat pääosin liikuteltavia, kevyitä osia, esim. maalattuja seiniä ja fondeja.


Toinen suosikki lavasteeni oli kummituksen luola. Luola sijaitsee oopperan kellarissa ja sinne mennään veneellä holvia pitkin. Vene kulkee oikeasti kiskoilla, jotka on piilotettu veden alle. Holvissa on suuria veistoksia, paljon peilejä ja kynttilöitä.
Luolan seinät on pyritty saamaan mahdollisiman paljon luonnonkiven näköiseksi, jossa on onnistuttu hyvin.
Lisärekvisiittana toimii useat kynttilät, peilit, paljon verhoja, sekä urut, joita kummitus soittaa.

Hautausmaa on myös melko vaikuttava näky. Veistokset ja hautakivet on saatu näyttämään aidoilta ja vaikuttavilta. Taustalla todennäköisesti on käytetty fondia, mutta maalausta ei taustalla huomaa, tekolumen ja savukoneen savun tuoman tunnelman takia.
Hautausmaalle on saatu oikea tunnelma lehdettömien puiden, hautakivien ja taustan avulla ja kokonaisuus on hieno.

Elokuvassa ei ole säästelty lavastuksessa. Kuvaukset toteutettu kahdeksalla eri lavalla Pinewood Studioilla. Tietokoneella on lisätty pieniä kohtia elokuvaan ja täydennetty lavastusta.

Elokuva oli miellyttävä katsella ja tarina oli mukava.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Elokuva oli miellyttävä katsella
+ Musiikit
+ Lavasteet olivat kauniita ja hyvin toteutettuja

- Joissain kohtaa lauseiden laulaminen ärsytti.

Saksikäsi Edward

Saksikäsi Edward on Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1990. 

Elokuva kertoo  Edwardista, jolla on käsien tilalla sakset. Edward asuu goottilaistyylisessä kartanossa, jonne eksyy Avon-nimiset meikkiyhtiön myyjä Peg Boggs. Peg löytää Edwardin istumasta nurkasta ja vie tämän kotiinsa. Edward yrittää elää tavallista elämää, tavallisten ihmisten kanssa, mutta huomaa olevansa erilainen ja tahtomattaan aiheuttaa toisille haavoja saksillaan. Samalla hän rakastuu perheen tyttäreen Kimiin.

Elokuva on kuvattu Burtonin elokuvista tutuiksi tulleessa lähiössä, jonka samankaltaisessa versiossä hän on itse viettänyt lapsuutensa. Elokuva kuvattiin lähiössä, joka on oikeasti olemassa Floridassa. Kun kuvaustiimi siirtyi alueelle kuvaamaan, saivat talojen asukkaat kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä evakkoon kolmeksi kuukaudeksi. Elokuvaa varten lavastaja Tom Duffield maalautti kaikki talot uudelleen luomaan sitä tiettyä henkeä.

Edwardin linnasta on tehty Floridaan julkisivu, mutta kaikki muut linnakuvaukset on kuvattu Kaliforniassa Foxin studioilla. Studioon linna on rakennettu realistisessa koossaan.
Linnan pihamaalla näkyy myös Edwardin intohimo "käsitöihin".
Linnan sisällä huomion kiinnittivät epäsymmetriset rappuset, jotka oli toteutettu upeasti.

Elokuvassa nähtäviä talojen edessä olevia puskia oli mielenkiintoista katsoa lavasterakentajan silmin. Ihan alussa puskat olivat harvoja ja muutaman metrin kokoisia, mutta Edwardin leikkelyiden jälkeen ne olivatkin tiheitä ja kolmisen kertaa isompia. Yllättäen myös joka pihaan ilmestyi puskista taiottuja taideteoksia. Itse pensaat oli rakennettu kanaverkosta, jonka päälle oli ladottu pensaiden lehtiä muistuttavia aineita.

Edward veistelee myös jääveistoksia. Veistosten teosta lentävä lumi on oikeasti muovin ja glitterin sekoitusta, mikä on melko aidon näköistä. Jotta kaikki jääveistokset on saatu säilymään, on pitänyt käyttää Floridassa sijaitsevaa suurta kylmiötä.
Elokuvan loppukohtauksessa Edwardin veistellessä jäästä patsastaa, huomaa että veistos on valmistettu läpinäkyvästä muovista.

Elokuva oli mahtava. En ole ennen kyseistä leffaa katsellut ja ihmettelen miksi. Erittäin loistava katselukokemus. Muutama kyynel siinä silmäkulmaankin tuli.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Erittäin koskettava elokuva
+ Saa ymmärtämään, että jokainen on erilainen ja hänet pitää omana itsenään hyväksyä
+ Edelleenkin Johnny Depp
+ Burtonin ohjaus

- Pastellisävyiset talot... Iu.

Showtime

Showtime on Tom Deyn ohjaama, vuonna 2002 ilmestynyt toimintakomedia, jonka pääosissa ovat Eddie Murphy ja Robert De Niro.

Elokuva kertoo kahdesta poliisista jotka päätyvät tosi tv-sarjaan "Showtime", jossa seurataan poliisien arkea. Toinen heistä, Trey Sellars (Murphy) on hyvinkin innokas sarjaan, mutta hänen parinsa Mitch Preston (DeNiro) on erittäin vastahakoinen, mutta suostuu sarjaan, koska pelkää joutuvansa oikeuteen ammuttuaan televisio-ohjelman kameran.

Elokuvassa ei ole juurikaan käytetty mitään rakennettuja lavasteita.

Elokuvan alussa oli lavasteisiin rakennettuja lavasteita, kun Sellars hakee poliisin roolia sarjaan.
Myös muutamaan otteeseen vilahtava poliisiasema oli melko tyypillinen jenkkien poliisiasema: sälekaihtimet ja pöydät jotka notkuivat laatikoita ja tuhansia papereita.

Selkeä lavaste oli myös asemessujen katossa oleva kookas tulostaulu. Kun tulostaulun tippumista alettiin kuvata lähemmin, huomaa että ketju jolla pömpeli on katossa kiinni oli muovia. Muovi ei oikeasti kestäisi niin suuren kappaleen massaa ilmassa.

Elokuvan piristys oli Prestonin kotiin rakennettu keramiikkapaja. Raavas poliisi harrastamassa savenvalua tuo väkisin hymyn huulille :)


Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Ihan ok elokuva, vaikkakin hieman väkisin tehty
+ Pääkaksikko on loistava

- Hieman väkisin tehty

Ed Wood

Ed Wood on Tim Burtonin ohjaama vuonna 1994 ilmestynyt mustavalkoelokuva. Elokuva kertoo kulttiohjaaja Edward D. Wood Jr.:sta, joka tunnetaan myös nimellä Ed Wood.
Ed Woodia näyttelee Johnny Depp ja Bela Lugosia näyttelevä Martin Langau sai suorituksestaan parhaan sivuosan Oscarin.
Päälavastajana on ollut Tom Duffield, joka on toiminut muissakin Burtonin elokuvissa lavastajan roolissa.

Elokuvan tähti

Ed Wood on ohjannut kymmeniä kauhu-, tieteis- ja lännenelokuvia, joista tunnetuin on Plan 9 from Outer Space. Wood on myös tunnettu trasnvestiitti, jonka erityisenä mieltymyksenä oli angora.

Jo elokuvan alussa paljastuu Ed Woodin mielihalu pukeutua naiseksi. Hänen naisystävänsä hoksaa tällöin mihin hänen angoraneuleensa ovat kadonneet.
Elokuva kertoo elokuvien teosta, joten elokuva on linjaa lavasteita lavasteissa. Itse elokuvaan tehdyt lavasteet olivat uskottavia, mutta lavasteiden lavasteet olivat lähinnä naurettavia ja törkeitä.

Lavastuksista hienoin oli omasta mielestäni Bella Lugosin talo, jonne oli kerätty Dracula-aiheisia maalauksia, patsaita, pystejä ym. Tosin nojatuolin vieressä hyllyllä oli aidon ja realistisen näköinen ihmispääkallo, mutta sen vieressä nopeasti vanerista kyhätty "kirves".

Bella Lugosi ja törkeä kirves.

Elokuvan loppupuolella nähtävä hautausmaa oli myös naurukohtauksia aiheuttava. Hautakivet kaatuilivat pienestäkin kosketuksesta, maata esittävä matto taas rypistyi niin, että näyttelijät kompastuivat siihen. Ed Woodin mukaan yksityiskohdista ei pidä välittää, vaan suuret linjat ovat tärkeämpiä.

Mustavalkoista elokuvaa kuvatessa ja lavastaessa on otettava huomioon lavastuksessa; kontrastit. Miten lavastuksen sininen väri näkyy harmaana? Entä sininen? Jokaisesta kohdasta on otettu polaroid kuvia, jotta nädään toimiiko kontrastit.
Myös lavastelavasteet olivat suuri haaste. Lavastaja Tom Duffied teki suuren työn, koska halusi elokuvaan juuri samat tapetit mitä oikean Ed Woodin elokuvissa.
Elokuvassa vilahtaa ufoja muutamaan otteeseen. Tom Duffing rakasti niitä ja halusi tuoda ufoja elokuvaan, mm. lamppuihin. 

Jo trailerissa kuin elokuvassakin vilahtaa 50-luvun Hollywoodin pienoismalli. Jotta kaikki tunnetut maamerkit saatiin kuviin, täytyi kaupunkia yhdistellä sieltä täältä ja vähän tuolta.

Näyttelijöille ehkä epämiellyttävin kuvauskohtaus on ollut kohtaus, jossa on käytetty yli 4500 kiloa lihaa. Näyttelijät ovat joutuneet tekemään roolisuorituksen teurastamossa +2:den asteen lämpötilassa, jotta lihat eivät pilaantuisi.


Itse elokuva oli mielenkiintoinen ja siitä sai kuvan, että aina pitää jatkaa ja yrittää uudestaan, huolimatta vastoinkäymisistä.


Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Mielenkiintoinen elokuva
+ Johnny Depp
+ Sanoma, että pitää jatkaa ja yrittää uudelleen, vaikka välillä menisikin reisille koko homma.

- Värien kanssa elokuva olisi voinut olla vielä "hienompi"