Abobe Illustrator

Tälläistä jälkeä atk-tunnilla saatiin aikaiseksi Abobe Illustrator ohjelmalla. Mukavan oloinen ohjelma, mutta vaatii totuttelua jonkin verran.

Yölento

Yölento on vuonna 2005 julkaistu yhdysvaltalainen elokuvatrilleri. Elokuvan on ohjannut Wes Craven ja käsikirjoittaja on Carl Ellsworth. Pääosissa nähdään Rachel McAdams, Cillian Murphy ja Brian Cox.

Lisa Reisert on matkalla Dallasista Miamiin yölennolla. Hänen vierustoverinaan on mukavan ja sulavan oloinen, mutta avoimesti flirttailevan Jackson Rippner. Rippner paljastuu lennon aikana murhaajaksi ja joka tarvitsee Lisan apua erään poliitikon murhassa. Ja jos Lisa ei auta, hänen isänsä tapetaan.

Elokuva olisi ollut todella vaikea ja ahdas kuvata oikeassa lentokoneessa, joten kuvauksissa käytettiin eri koneiden osia, jotka koottiin liikuteltavaksi lentokoneeksi. Muunmuassa irrotettava katto mahdollisti kuvauksen ylhäältä. Lentokone kasattiin lavan päälle, jonka alla oli ilmatyynyjä, jotka mahdollistivat turbulenssikohtauksien kuvaamisen. 

Lentokoneen vessa oli todella pieni jo yhdelle henkilölle, saatika kun kyseiseen metri kertaa metri tilaan änki kaksi näyttelijää ja kuvausryhmä. Joten parhaimmaksi ratkaisuksi koettiin se, että kopperosta tehtiin katosta avonainen ja kamera laskettiin reiän kautta koppiin, jolloin näyttelijöille tuli hieman enemmän tilaa.


Elokuvan lopussa on kohtaus, jossa hotellihuone räjähtää. Räjähdys on toteutettu studiossa, jossa stuntmiehet tekivät kohtauksen. Kohtausta kuvatessa ainoastaan kamera- ja stuntmiehet saivat olla lavasteessa. Kohtaus on kuvattu yhdellä kertaa ja lavasteet räjäytetty tasan kerran ilmaan. Räjähdys on realistisen näköinen, tosin katosta tippuvat palaset tippuvat kokonaisina.

Elokuva oli mielenkiintoinen katselukokonaisuus. Vaikka kyseessä olikin psykologinen trilleri, jopa minä tykkäsin siitä.

+ Kuvaus ja lavasteet hyvin onnistuneet
+ Rippnerin silmät, vaikka muuten äijä onkin ruma kuin patalappu
+ Jopa tälläinen vilkkaan mielikuvituksen omaava henkilö pystyi elokuvan katselemaan, ilman viikon jälkiseurauksia

- Jokaisessa iskussa, jossa Lisa yrittää kolkata Rippnerin, hän ilmoittaa ensin olevansa miehen takana ja kun uhri katsoo hän lyö, jolloin isku pystytään estämään.
- Räjähdyksessä kattopalat tippuvat melko törkeännäköisesti kokonaisina paloina.

Pirates of the Caribbean: Mustan Helmen Kirous

Pirates Of The Caribbean: Mustan Helmen Kirous on vuonna 2003 ilmestynyt seikkailuelokuva. Elokuvan on ohjannut Gore Verbinski ja tuottanut Jerry Bruckheimer. Elokuva kuuluu Pirates of the Caribbean-sarjaan ja on sen ensimmäinen osa.
Elokuvan pääosissa esiintyvät Johnny Depp, Geoffrey Rush, Orlando Bloom ja Keira Knigthley.

Elizabeth ja medaljongi

Elokuva alkaa Elizabeth Swannin purjehtiessa Englannista Karibialle. Elizabeth huomaa meressä pojan kelluvan lautan päällä ja miehistö nostaa pojan laivaan ja pelastettu esittelee itsensä Will Turneriksi. Hän kantaa kaulassaan kultaista riipusta, joka on merirosvojen medaljonki ja Elizabeth anastaa tämän itselleen, jotta Will ei paljastuisi merirosvoksi. Koru paljastuu myöhemmin yhdeksi Cortézin 882 kultaisesta medaljongista, joita Mustan Helmen miehistö jahtaa.

Elizabeth putoaa pyörtyy juhlassa ja putoaa veteen, jolloin koru kutsuu Helmen miehistön paikalle. He hyökkäävät Port Royaliin saadakseen korun itselleen, jolloin Elizabeth valehtelee sukunimestään ja pyttää sovintopuhetta. Elizabeth joutuu laivalle ja huomatessaan miehistön halajavan medaljongia, hän päättää vaihtaa korun siihen, että Helmi purjehtii pois Port Royalista ja jättää kaupungin rauhaan. Neuvottelussa ei kuitenkään käsitelty hänen palauttamistaan ja hän jää alukselle.

Kun Elizabeth katoaa, lähtee Will Turner etsimään ja pelastamaan häntä. Will ei saa vakuutettua kommodori Norringtonia lähtemään avuksi, joten hänen ainoa toivonsa on Port Royaliin saapunut tunnettu merirosvokapteeni Jack Sparrow.

Tästä alkaa seikkailu, johon kuuluu paljon menoa ja meininkiä, taisteluita, kanuunoita, yksi pieni ja rasittava apina, pahamaineiset Karibianmeren merirosvot ja monta muuta käännettä.

Elokuvan luultiin tuottavan huonosti, mutta ilmestyttyään elokuva tuotti yhteensä 653 miljoonaa dollaria. Elokuva on saanut myös 26 palkintoa ja 68 ehdokkuutta. 

Musta Helmi

Rakennettuja lavasteita on käytetty ainakin laivoihin, aarreluolaan sekä linnoitukseen.

Mustasta Helmestä on elokuvaa varten rakennettu useita versioita. Purjehduskelpoinen, merellä tehdyisä kuvauksissa käytetty laiva rakennettiin proomun päälle. Toinen täysikokoinen laiva rakennettiin suureen halliin Long Beachille. Alus purjehti usein yöllä tai sankassa sumussa, joka oli vaikea kuvata ja toteuttaa merellä, joten nämä kohtaukset on kuvattu hallissa. 

Kaikista elokuvan purjelaivoista rakennettiin pienoismallit, koska jotkin elokuvan kohtaukset olivat liian vaarallisia kuvata oikeilla laivoilla.

Taustalla näkyvä seinä on valmistettu betonista ja vanerista

Port Royalin linnoitus on myös täyttä lavastetta. Linnake on rakennettu tuhansista palasista betonia ja vaneria. Jälki on uskottavan näköinen, eikä muureja ja linnoitusta uskoisi lavasteeksi.

Aarreluola, jossa Cortézin 882 kultaista medaljongia sijaitsevat on myös lavastetta. Tätä lavastusta ei ole toteutettu niin uskottavasti, kuin linnoitusta, esim. luolan katossa olevat tippukivet ovat tönkön ja puisen näköisiä. 

Ylläolevassa kuvassa näkyy paremmin yksi Cortézin 882 kultaisista medaljongeista. Täysin vastaavia kopioita tehtiin elokuvaa varten noin tuhat kappaletta. 

Pirates of the Caribbean:  Mustan Helmen Kirous (+ koko sarja) on yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista ikinä. Suosittelen jokaiselle kyseistä elokuvasarjaa katseltavaksi.

Elokuvan plussat ja miinukset: 

+ Johnny Depp ♥ 

+ Hahmot, varsinkin Jack Sparrow omalaatuisen luonteensa kanssa

+ Musiikit

+ Lavasteet ovat realistisia ja uskottavan näköisiä

+ Tarina

- Miinuspuolia en tästä keksi mitään muuta kuin sen että elokuva on liian lyhyt.

Piirroksia

Piti tänä sateisena sunnuntaina kirjoitella elokuva-arvosteluja, mutta koko tekstin tuottaminen tökki ja pahasti, joten tartuin lyijykyniin ja piirtelin.

Kohteeksi pääsi Pirates of the Caribbean-elokuvasarjasta tuttu kapteeni Jack Sparrow.

Se nyt taas ei ottanut onnistuakseen.. Piirtämisen aikana tuli viisituhatta kertaa fiilis, että kiskaisen kynät seinään ja hautaudun peiton alle vuodeksi.

Testasin myös nopeasti (viidessä minuutissa) noita uusia akvarellivärejä. 

Kaksipäisen Kotkan Varjossa

Kaksipäisen Kotkan Varjossa on Timo Koivusalon ohjaama elokuva. Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi oli vielä Venäjän vallan alla.

Elokuva kertoo Suomen kansalaisten vapaushaaveiden symboliksi nousseesta runoilijasta Aaro Mantereesa (Mikko Leppilampi), joka joutuu vainotuksi vastustaessaan venäläistämissuunnitelmia. Kaupunkia, johon tarina sijoittuu, pitää hallinnassaan päättömästi valtaa käyttävä venäläisten joukkojen komentaja, joka asettaa Aaron rakastetun Saaran (Helena Vierikko) valinnan eteen saadakseen runoilijan vankilaan.
Ohjaajan sanoin, elokuva on tarina siitä kuinka sanoilla voidaan käydä sotaa aseita vastaan ja kirjoittaa historian uudelleen. Toivosta, joka on yhtä väkevää kuin rakkaus ja yhdessä niitä on vaikea nujertaa.


Lavastealue oli vajaan hehtaarin kokoinen ja noin 9 metrin korkuista lavasteseinää oli yli 400 metrin verran.Elokuva on kuvattu pääosin Satakunnan Nakkilassa sijaitsevassa Villilän tv- ja elokuvakeskuksessa. Keskuksen pihalle rakennettiin Suomen suurin ulkolavaste, täydellisesti 1900-luvun alkuun sopiva kaupunkikeskus. Ulkolavastealue sisälsi mm. torin suihkulähteineen, kaupungintalon, erilaisia kauppoja, krouvin, leipomon ja poliisitalon.
Lavasteista vastasivat lavastaja Pentti Valkeasuo ja lavastemestari Markku Myllymäki, joiden johdolla 20 henkinen porukka tekivät töitään.

Torin rakennusta

Kun on kyse näin suuresta lavasteesta, melko usein katsojakin huomaa, että nyt ollaan lavasteissa. Torikeskus on valtava operaatio ja vaikka hienot lavasteet ovatkit, se aitous jäi puuttumaan rakennuksista. Sisätilat (mm. krouvi, leipomo) olivat taasen uskottavia lavastuksia.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Musiikit
+ Tarina

- Hieman tönkkö näytteleminen (Vesa-Matti Loiri on tosin poikkeus)

Alien - kahdeksas matkustaja

Alien - kahdeksas matkustaja on Ridley Scottin ohjaama kauhu-, tieteis- ja scifielokuva. Elokuva on ilmestynyt vuonna 1979 ja Alien-sarjan ensimmäinen osa, sekä voittanut Oscar-palkinnon parhaista erikoistehosteista.

Alien-hirviön on suunnitellut sveitsiläinen kuvataiteilija H.R. Giger ja se kuuluu kauhuelokuvien tunnetuimpiin hirviöhahmoihin.

Alien kiinnittyneenä miehistön jäseneen

Elokuvan alussa rahtialus Nostromo vastaanottaa hätäsignaalin tuntemattomalta planeetalta ja suuntaa aluksen keulan kohti planeettaa. Laskussa alus vaurioituu ja tätä korjatessa, pieni ryhmä lähtee tutkimaan signaalin lähettänyttä kohdetta.
Ryhmä kohtaa tuntemattoman elämänmuodon, joka kiinnittyy erääseen joukon jäseneen. Ryhmän ainoa mahdollisuus on tuoda vieras eliö mukanaan alukseen. Aluksen miehistö huomaa pian, että eliö on erittäin nopeasti kasvava ja lähes mahdoton tappaa.


Elokuva on toteutettu nopealla aikataululla budjetin ollessa pieni, sekä 20th Century Foxin painostaessa aikataulun pitävyyttä. Suurimmaksi osaksi kohtaukset on kuvattu Shepperton Studioilla Lontoossa, pienoismallikuvaukset on taas kuvattu Bray Studioilla Water Oakleyssä. Planeetat ja alukset on kuvattu pienoismalleja apuna käyttäen.

Nostromo laskeutumassa planeetalle

Elokuvasta löytyy kolme päälavastetta: Nostromo avaruusalus, planeetan pinta ja planeetalle haaksirikkoutunut avaruusalus. Lavasteita on ollut rakentamassa 200 työmiestä ja teknikkoa. Planeetan pinnan rakentamiseen on käytetty hiekkaa ja savea tuhansia kiloja. Avaruusalus Nostromon laskeutumisalusta on rakennettu oikeasti 18 metrin kokoiseksi, mutta ohjaajan mielestä tämä ei ollut vielä tarpeeksi suuri. Joten kuvauksessa hänen ja kameramiehen lapset puettiin pieniin avaruuspukuihin, jotta avaruusalus saatiin näyttämään suuremmalta.

Jos jokin kohta elokuvassa on onnistunut, on se avaruusaluksen sisus. Nostromo on juuri sen näköinen, miksi avaruusalus kuvitellaan. Paljon johtoja, vilkkuvia valoja, nappuloita, tietokoneruutuja, katkaisijoita, oviaukkoja, omituisia sänkyjä, putkea, ritilää, koukkua ja monta muuta erilaista nippeliä.

Alienin pesä on Gigerin toiminnasta suunniteltu orgaanikseksi, vastakohdaksi Nostramolle ja sen tekniselle ulkonäölle.

Itse pääpiru, Alien nähtiin monessa eri muodossa elokuvassa. Ensin mustekalamaisena eliönä, joka kiinnittyy miehistön jäsenen kasvoihin.
Toisena hieman koomisen näköisenä otuksensa Alien repeytyy ulos miehen rinnasta ja erittäin nopea juoksu pöydän halki.
Täysikokoiseksi kasvanut Alien on mieleenpainuvin (hyvällä tai pahalla) ja pelottavin versio eliöstä. Alienilla on suippo kallo, jossa on 900 liikkuvaa osaa, sekä kasvojen muotoiluun on käytetty ihmisen pääkalloa. Elokuvassa Alienia esittää 218 cm pitkä Bolaji Badejo.

Ensimmäisellä katselukerralla katselin tämän elokuvan sormien takaa; inhoan nimittäin kauhuelokuvia ja liian vilkkaan mielikuvituksen ansiosta en pysty katselemaan kauheita jännityselokuvia. Mahdollisesti katselisin tämän uudelleenkin, koska nyt jo tietää mitä tapahtuu.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Lavastus hienoa, erityisesti avaruusalus
+ Alien hienosti toteutettu

- En tykännyt kauhusta/säikyttelystä
- Alienin repeytyessä miehen rinnasta kohtaus ei ollut aidon tuntuinen, kun käsinukke vilistää hieman liian nopeaan pöydän yli.

Amélie

Amélie on vuonna 2001 ilmestynyt ranskalainen romanttinen komedia. Elokuvan alussa Amélie on kuusivuotias tyttö, joka haluaa isän lähellensä. Lääkäri-isä ei tyttöään huomioi, muutakuin kuukausittaisissa lääkärintarkastuksissa, joissa Amélien sydän hakkaa villisti ja tämä saa isän luulemaan, että tyttärellään on sydänvika.

Aikuisena Amélie on töissä tarjoilijana Les Deux Moulins (Kaksi myllyä)-kahvilassa Pariisissa.
Löydettyään kotoaan pienen, 40-vuotta vanhan peltirasian, alkaa nainen toimia hyväntekijänä. Amélie palauttaa rasian sen kätkeneelle miehelle.
Elokuvan aikana Amélie törmää ihmisten passikuvia keräävään ja kansioon liimaamaan mieheen. Mies pudottaa albumin, Amélie ottaa sen haltuunsa ja alkaa selvittää kuka kyseisen albumin monella eri sivulla esiintyvä mies on. Samalla Amélie rakastuu yhä syvemmin albumin omistajaan ja rakkaustarina voi alkaa..

Elokuva on kuvattu Pariisin lähiöissä, mm. kaupat ja kahvila ovat aitoja kuvauspaikkoja, joista elokuvan jälkeen tuli oikeita turistirysiä. Elokuvan asukkaiden kodit on kuvattu studiossa Saksan Kölnissä.

Les Deux Moulins

Portinvartijan asuntoon ohjaaja oli ottanut mallia oman naapurinsa asunnosta, jonne oli kerääntynyt tuhottomasti erilaisia esineitä. Itse elokuvaan ei haluttu laittaa ihan yhtä paljon tavaraa, kuin mitä mallikappaleesta löytyi.

Kummitusjunakohtaus on myös Saksassa studiolla kuvattu kohtaus. Ulkopuolelta rakennus on tosin täysin oikea huvipuistolaite, mutta sisus on täyttä lavastetta. Omasta mielestä junan "sisustus" oli jollain tapaa teennäinen, eikä oikean kummitusjunan oloinen.

Sateisena syysiltana tai kun itse möngertelee siellä masennuksen pohjamudissa, tämä elokuva menisi hyvin läpi. Elokuva tuo myös fiiliksen, että elämässä pitää pystyä ja uskaltaa ottamaa riskejä.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Musiikit
+ Aidot kuvauspaikat toivat oman viehätyksensä

- Ranskan kieli. Itselle oli vaikeaa yrittää pysyä perässä, kun puhe soljui todella nopeaan ohitse ja samalla piti yrittää lukea tekstitystä

Mamma Mia!

Mamma Mia! on samannimisen musikaalin pohjalta tuotettu, vuonna 2008 ilmestynyt elokuva. Ilmestymisensä jälkeen 14 maan katsotuin elokuva, tuottoisampi kuin moni muu elokuva ja meni mm.Titanicin edelle.

Pääosissa nähdään Meryl Streep, Christine Baranski, Julie Walters, Amanda Seyfried, Dominic Cooper, Pierce Brosnan, Colin Firth ja Stellan Skarsgård.

Elokuva sijoittuu Kalokairille, jossa Donna yhdessä tyttärensä Sophien kanssa pyörittää hotellia. Lapsuutensa ilman isää elänyt Sophie on nyt menossa naimisiin ja äitindä tietämättä lähettää kutsut kolmelle mahdolliselle isäehdokkaalle. Amerikkalainen liikemies Sam, ruotsalainen Bill ja englantilainen Harry saapuvat samalla lentokoneella saarelle, luullen että Donna on heidät kutsunut, ilman harmainta aavistusta oikeasta kutsumuksen syystä. Sophie alkaa selvittämään, kuka näistä kolmesta isäehdokkaasta on hänen biologinen isänsä, joka saattaa hänet alttarille.

Tämä elokuva saa kenet tahansa mukaan meininkiin. Pienenä varoituksena mainittakoon, että elokuvan kappaleet soivat päässä seuraavat neljä viikkoa. 

Suurimmaksi osaksi elokuva on kuvattu studiossa, esim. Donnan pitämä hotelli on täyttä lavastetta, sekä useat pihakohtaukset on kuvattu sisätiloissa. Rantakohtauksiin on tosin käytetty aitoja kuvauskohteita.

Niin talojen sisä- kuin ulkopuolellekin on onnistuttu kopioimaan hyvin kreikkalainen tyyli, väreinä oli käytetty pääosin valkoista ja vaaleansinistä, joka tuo monelle mieleen meren. Ovenkarmeihin ja ikkunanpieliin on saatu se ns. ajan kutina.
Iltajuhlien tanssikohtauksissa oli käytetty melko pieniä lamppuja valaisemaan tanssilattia, mutta yllättäen lattialla näkyykin discomainen valoshow. Myös häiden jälkeisen kohtauksen tunnelma latistuu, kiitos ledvalojen, joista on yritetty saada tähtitaivas.
Ellei tietäisi, voisi kuvitella että elokuva on kuvattu kokonaan aidoissa maisemissa, niin onnistuneet lavasteet ovat.

Elokuvan plussat ja miinukset:

+ Hyvät musiikit
+ Uskottavat lavasteet
+ Kohdilleen osuneet näyttelijävalinnat (Pierce Brosnan ♥)

- "Tähtitaivas" latisti melko pahasti kyseisen kohdan tunnelman..

^ Ylempi kappale, koska Brosnan!

Moulin Rouge!

Moulin Rouge! on vuonna 2001 ilmestynyt, Baz Luhrmannin ohjaama elokuvamusikaali.

Musikaali kertoo tarinan kirjailija Christianista, joka rakastuu Moulin Rouge-kabareen näyttelijä-kurtisaani Satineen. Christian kirjoittaa näytelmän "Spektaakkeli spektaakkelin", jota yritetään myydä kabareen omistaja Harold Zidlerille. Christian tapaa Satinen ja esittelee näytelmänsä, mutta ei tiedä, että Zidler on luvannut Satinen rikkaalle Monrothin herttualle, joka on mahdollinen kabareen tuleva rahoittaja.

Moulin Rouge! on voittanut Oscar-palkinnot parhaasta puvustuksesta ja lavastuksesta, mikä ei ole ihme.

Elokuva on kuvattu kokonaan studiossa, eli aitoja kuvauspaikkoja ei ole tässä käytetty.
Kabareen sisustus on loistokas, näyttävä ja häivähdys kuninkaallisuutta on huomattavissa. Pääväreinä tummanpunainen ja kulta tuovat oman loistonsa sisustukseen.

Tässä näkyy elokuvan lavasteiden kauneutta. 

Cinema 4D

Pitkästä aikaa Harrin tunnilla. Tällä kertaa aloiteltiin 3D-mallinnus ja animointiin tarkoitetulla Cinema 4D-ohjelmalla.

Tästä..

...tähän.

Cinema 4D:n jälkeen palattiin tutun ja turvallisen (?) SketchUpin pariin.

Hyvät, Pahat ja Rumat

Palaillaan taas tännekin.

Ensimmäisenä elokuvana katsoimme Sergio Leonen ohjaaman Hyvät, Pahat ja Rumat.

Vuonna 1966 ilmestynyt elokuva ei aiheuttanut suurta suosioita tullessaan julki, mutta nykyään on yksi maailman tunnetuimpia lännenelokuvia. Pääosissa nähdään Clint Eastwood, Lee Van Cleef ja Eli Wallach.
Tapahtumat sijoittuvat 1862 New Mexicoon, joka on joutunut mukaan Yhdysvaltojen sisällissotaan. Tarinassa seurataan kolmea päähenkilöä, joista jokainen havittelee omakseen Etelävaltioiden armeijalta varastettuja rahasäkkejä.

Elokuvassa on käytetty runsaasti lavasteita, joista mieleenpainuvimmat ovat sillan räjäytys ja hautausmaa.

Sillan räjäytystä kuvatussa kohtauksessa on apuna ollut 1500 sotilasta, jotka joutuivat rakentamaan sillan uudelleen, ennenaikaisen räjäytyksen takia. Kuvassa nähtävä räjäytys on aito, josta tavaraa on lentänyt paljon ja pitkälle.

Hautausmaa kohtausta varten on tarvittu muutama avustaja jo pelkkien ristien tekoon, joita on tehty reilusti.
Ristejä ei suinkaan ole tuikattu sinne tänne ympäri hautuumaata, vaan haudat muodostavat säännöllisen ympyrän, joka on vaikuttava näky.

Tämä lähes kolmituntinen elokuva on mainio katselukokemus pimeisiin syysiltoihin, suosittelen katsomaan.